Suomen armeijan Hevosoppaan 1962 mukainen hevosen käsittely ja hoito

"Hevosta on aina kohdeltava tyynesti, rauhallisesti ja ystävällisesti, mutta ei kuitenkaan arkaillen. Hevonen on pohjimmiltaan säyseä, taipuvainen ja kärsivällinen ja täyttää hyvin kohdeltuna halukkaasti ja luotettavasti siltä vaaditut tehtävät ja on käyttäjänsä helposti hallittavissa. Sen kärsivällisyys ei kuitenkaan ole rajaton. Hevosella on erittäin hyvä muisti. Se ei unohda opetusta, mutta ei myöskään osakseen tullutta huonoa kohtelua. Huonosti kohdeltu hevonen tulee vihaiseksi, haluttomaksi, vauhkoksi tai vikuriksi.
Hevosen nälöaisti on epätarkka, ja siksi se usein pelkää kaikkea uutta ja outoa. Jos hevosta samanaikaisesti kohdellaan huonosti tai jos ollaan kovakouraisia ja käytetään väkivaltaa, pelko lisääntyy, mutta sitä voidaan vähentää tai se poistaa kokonaan, jos hevosta kohdellaan kärsivällisesti ja sitä rauhoitetaan. Hevonen luottaa käyttäjäänsä, varsinkin jos tämä hyvällä kohtelulla ja järkiperäisellä käsittelyllä on saavuttanut sen luottamuksen. "