”Hei, täällä soittaa Iida (nimi muutettu). Olin trampalla hyppimässä, kun huomasin maassa makaavan rusakon. Sillä taitaa olla oikeasti hätä, kun se ei liiku ja se hengittää tosi nopeasti. Tarjosin sille vettä, mutta se ei juo. Luulen, että se on jäänyt auton alle. Se tarvitsee nyt nopeasti apua! En halua, että se kituu yhtään enempää. Osoite on XXXXX. En viitsi mennä enää sen lähelle, kun se selvästi pelkää. Voitteko soittaa takaisin, että mitä sille pitäisi tehdä?”
12-vuotias tyttö
”Moi, täällä Laajavuoren hyppyrimäen kohdalla rannassa on sorsa, joka on jäänyt kiinni johonkin. Se yritti räpiköidä karkuun mutta ei pääse. Yritettiin auttaa sitä, mutta me ei päästä sen lähelle, on sen verran kaukana rannasta. Nyt se on ihan rauhassa tuossa, kun ei mennä lähelle. Voitteko tulla auttamaan, kun se ei pääse itse mitenkään pois, eikä yletytä itse siihen? Me odotetaan tässä paikalla, jos tulette apuun.”
10–12-vuotiaat pojat
”Hei, soittelin kissasta, jonka löysin. Se oli irrallaan ja pelkään, että se jää pian auton alle. Otin sen kiinni turvaan. Mitä teen sen kanssa?”
9-vuotias poika
”Anteeksi kun soitan näin myöhään. Löydettiin tien varrelta kituva rusakko, joku on ajanut kai sen päälle. Mitä tehdään sen kanssa, se ei taida selvitä. Ei voida jättää sitä kitumaan tähän.”
18-vuotias nuori mies
Yhdistyksen neuvontapuhelimeen on tullut soittoja ja viestejä yhä enemmän nuorilta henkilöiltä. Yhteistä näille yhteydenotoille on se, että niistä välittyy aito huoli apua tarvitsevista elämistä, ja näistä nuorista jokainen on hoitanut asiaansa niin sinnikkäästi, että se on hoidettu loppuun asti.
Koska yhdistyksen auttamisrinki toimii vapaaehtoisvoimin, joutuu soittaja toisinaan odottamaan vastausta ajankohdasta riippuen. Nämä nuoret ovat olleet aktiivisia; he ovat jaksaneet soittaa, jättää ehkä ääniviestejä, ja usein lähettäneet viestiä sekä WhatsAppiin että tekstiviestinä. He ovat halunneet varmistaa asiansa perillemenon ja odottaa, kunnes ovat saaneet yhteyden yhdistyksen toimijaan.
Nuoret ovat olleet iältään 9-18-vuotiaita valveutuneita, eläinrakkaita kansalaisia. Yksikään soittaneista ei ole jättänyt eläintä sijoilleen. He ovat olleet hienosti apuna, kun lisäkäsiä on tarvittu, ja ovat lisäksi miettineet yhdessä ratkaisuja joskus haastaviltakin tuntuvissa pelastusoperaatioissa.
Nämä nuoret ovat osanneet myös ansiokkaasti ensin selvittää, minne olla yhteydessä, kun löytävät luonnonvaraisen apua tarvitsevan eläimen. He ovat etsineet yhteystiedot, kertoneet asiansa selkeästi ja paikantaneet sijaintinsa. He ovat toimineet kaikin puolin esimerkillisesti ja ansiokkaasti, ja saaneet myös kiitosta toiminnastaan. Näiden nuorten avulla auttamistyö on sujunut jouhevasti ja mikä tärkeintä, eläimet ovat saaneet tarvitsemansa avun. Saamme olla ylpeitä nuoristamme!
-Piia neuvontapuhelimesta
