Eläinsuojelukentällä toimivien tahojen keskuudessa suhtaudutaan kissanpentuihin monesti todella ristiriitaisesti. Toisaalta pörheät, pienet pentuset ovat suloisin asia maailmassa, toisaalta niiden tausta aiheuttaa usein surua. Pääsääntöisesti päällimmäisin tunne on myös helpotus – helpotus siitä, ettei tämän kissaäidin tarvitse tehdä enää yhtäkään pentuetta tuonne jonnekin. Harva löytöeläintalo tai eläinsuojeluyhdistys saa hoitaakseen täysin terveen ja hyvistä lähtökohdista tulleen kissaemon ja sen terveet pennut. Todellisuus kun on yhtenään päinvastainen skenaario.
Hyvin usein sijaiskodeissa ja löytölöissä kannetaan huolta emosta ja pienokaisista aina tiineydestä siihen saakka, kunnes pennut ovat onnellisesti uusissa kodeissaan aloittelemassa elämänsä polkua. Tässä välissä, kuukausien aikana, voi tapahtua kaikenlaista aina aggressiiviseen emoon, huonosti sujuneeseen synnytykseen, kuolleisiin pentuihin, synnytyksen seurauksena kuolevaan emoon, pentujaan hylkivään emoon, orvoksi jääneisiin pentuihin, fataaleihin kehityshäiriöihin, tauteihin ja sairauksiin. Äitiyden ilo ja onni on silloin kaukana.
Jokainen kissa ansaitsisi syntyä tähän maailmaan toivottuna ja huolenpidon alla. Valitettavasti se ei maassamme toteudu niin kauan, kun leikkaamattomat kissat saavat kulkea vapaasti ja siten lisääntyä hallitsemattomasti. Allekirjoita sinäkin kansalaisaloite kissan arvon puolesta: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8176
