Yhdistys

Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry, KSESY, on maan kolmanneksi vanhin, jo 140-vuotias eläinsuojeluyhdistys.

Ksesy toimii vapaaehtoisvoimin eläinsuojelulain ja -asetusten mukaisesti tarkoituksenaan eläinten hyvinvoinnin edistäminen koko maakunnassa. SEY:n vapaaehtoiset tekevät alueella yhteistyötä eläinlääkäreiden, terveystarkastajien ja poliisin kanssa.

Maltillista eläinsuojelua järjellä ja tunteella

Toimintaamme kuuluu mm. neuvonta, tiedottaminen, varainhankintatempaukset, vuosittaisen eläinten päivän tapahtuman järjestäminen, talvisin Tourujoen sorsien ruokinta, luonnonvaraisten eläinten (kuten siilit, oravat ja linnut) hoitaminen ja sijaiskotiverkoston ylläpitäminen eläinten auttamiseksi uuden elämän alkuun.

Tapahtumat ja eläinten hoito tehdään vapaaehtoisvoimin. Yhdistyksen suurimmat kuluerät ovat eläinten ruokinta ja lääkintä. Tarvittavat varat saadaan luovutusmaksuista, varainhankinnalla, lahjoituksista ja jäsenmaksuista.


Yhdistyksen historia

Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistys on perustettu vuonna 1879. Tuolloin elimme vielä Venäjän suurruhtinaskunnan ja Aleksanteri II vallan alla. Myös eläinten kohtelu oli ”tsaarinaikaista” eikä aatteellisille yhdistyksille juuri perustamislupia herunut. Vain yhdeksän vuotta aikaisemmin oli Julkaistu Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä, joten suomen kieli alkoi ottamaan ensimmäisiä vahvoja
askeliaan.

Yhdistyksen perustamisen tarkoituksena oli hevosenlihan käytön edistäminen. Tuohon aikaan hevosia käytettiin työssä niin kauan kuin ne vain pysyivät jaloillaan ja vanhuutensa kiersivät hevosmarkkinoilla omistajalta toiselle kärsien vanhuuden heikkoidesta, sairauksista ja vammoista. Piiskalla niihin saatiin vauhtia, kunnes ne viimeisen kerran kaatuivat kuormansa eteen eivätkä hakkaamisesta huolimatta enää nousseet. Eläinsuojeluyhdistys alkoi tästä syystä ajamaan hevosten teurastusta ajoissa ja hevosen lihan syönnin edistämistä.

Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen vanhat muistiot ja tekstit ovat taltioituina Keski-Suomen maakunta-arkistoon.

“Hevosta on aina kohdeltava tyynesti, rauhallisesti ja
ystävällisesti, mutta ei kuitenkaan arkaillen. Hevonen on pohjimmiltaan
säyseä, taipuvainen ja kärsivällinen ja täyttää hyvin kohdeltuna
halukkaasti ja luotettavasti siltä vaaditut tehtävät ja on käyttäjänsä
helposti hallittavissa. Sen kärsivällisyys ei kuitenkaan ole rajaton.
Hevosella on erittäin hyvä muisti. Se ei unohda opetusta, mutta ei
myöskään osakseen tullutta huonoa kohtelua. Huonosti kohdeltu hevonen
tulee vihaiseksi, haluttomaksi, vauhkoksi tai vikuriksi.

Hevosen nälöaisti on epätarkka, ja siksi se usein pelkää kaikkea uutta
ja outoa. Jos hevosta samanaikaisesti kohdellaan huonosti tai jos ollaan
kovakouraisia ja käytetään väkivaltaa, pelko lisääntyy, mutta sitä
voidaan vähentää tai se poistaa kokonaan, jos hevosta kohdellaan
kärsivällisesti ja sitä rauhoitetaan. Hevonen luottaa käyttäjäänsä,
varsinkin jos tämä hyvällä kohtelulla ja järkiperäisellä käsittelyllä on
saavuttanut sen luottamuksen. “

– Suomen armeijan Hevosoppaan 1962 mukainen hevosen käsittely ja hoito